Yhteisöllinen asuminen - uhka vai mahdollisuus?

”Minä en lähde täältä kuin jalat edellä!” on lause, jonka olen kuullut useammankin iäkkään ihmisen suusta. Lause viittaa kotona asumiseen.

Valitettavan usein tämä ajattelumalli kuitenkin tarkoittaa sitä, että iäkäs ihminen asuu kotona aivan liian pitkään. Turvarannekkeista ja kotihoidon maksimikäyntimääristä huolimatta kotona pärjääminen on pelkkää taistelua. Tasaisin väliajoin ensihoito kuljettaa iäkkään ihmisen päivystykseen, josta hän kotiutuu, vain joutuakseen uudestaan päivystykseen hieman myöhemmin. Tätä jatkuu, kunnes iäkäs ihminen lopulta sijoitetaan ympärivuorokautiseen hoivalaitokseen, pitkän jonotuksen jälkeen.

Onko tälle vaihtoehtoa, nykyisten resurssien puitteissa?

Kyllä. Vastaus on yhteisöllinen asuminen.

Yhteisöllinen asuminen on sosiaalihuoltolain mukaista asumispalvelua. Yhteisöllisessä asumisyksikössä asuminen on itsenäisempää, kuin ympärivuorokautisessa hoivalaitoksessa asuminen. Aiemmin yhteisöllistä asumista kutsuttiin mm. palveluasumiseksi ja kevythoivaksi. Yhteisöllinen asumien on uusi nimitys näille, ja se tuli voimaan 1.1.2023 asumispalvelujen uudistuksen myötä.

Yhteisöllisen asumisen yksikössä jokaisella on oma vuokra-asunto, jossa hän saa asua kuin kotonaan. Yhteisissä tiloissa on tarjolla viriketoimintaa, ja päiväsaikaan paikalla oleva hoitohenkilöstö auttaa sellaisten asioiden kanssa, missä tukea tarvitaan, kuten lääkehoidon ja peseytymisen kanssa. Turvarannekkeella saa hälytettyä apua paikalle 24/7.

Näitä yhteisöllisen asumispalvelun paikkoja on tällä hetkellä Keski-Suomen hyvinvointialueella n. 200. Ja paikkamäärää ollaan lisäämässä lähivuosina useilla sadoilla. Toisin kuin ympärivuorokautisissa yksiköissä, monissa yhteisöllisen asumisen yksiköissä on tälläkin hetkellä vapaita asuntoja. Palveluun ohjaudutaan Keski-Suomen hyvinvointialueen keskitetyn asiakas- ja palveluohjauksen kautta.

Moni iäkäs ihminen säästyisi yllä mainitulta kurjalta tilanteelta, jossa kotona asuminen on taistelua päivästä toiseen, jos he hakisivat yhteisöllisen asumiseen jo siinä vaiheessa, kun kotona pärjääminen ei vielä ole taistelua, mutta tarvetta kevyelle tuelle on.

Sotiemme veteraanit jaksoivat aikoinaan taistella sankarillisesti rintamalla isänmaan puolesta ja sen seurauksena moni heistä jäi rintamalle. ”Jalat edellä lähteminen” ei kuitenkaan ollut tavoite yhdellekään heistä.

Sitä sen ei tulisi olla myöskään kotona asuville iäkkäille.