Johtajia. Johtajia kaikkialla.
Tiedättekö mistä ammattiryhmästä ei ole pulaa sote-alalla?
Johtajista. Jokaisella hyvinvointialueella on töissä jos jonkin sortin tittelin omaavaa johtajaa. (Enkä tarkoita nyt niitä yksiköissä läsnäolevia esihenkilöitä, kuten palveluvastaavia, osastonhoitajia ja apulaisosastonhoitajia).
On palvelualuejohtajaa, palvelualuepäällikköä, vastuualuejohtajaa, toimialuejohtajaa, henkilöstöpäällikköä, HR-päällikköä, strategiajohtajaa, talousjohtajaa, viestintäjohtajaa, tietohallintojohtajaa, lakiasiainjohtajaa, omavalvontapäällikköä, turvallisuuspäällikköä, järjestämispäällikköä, hankepäällikköä, projektipäällikköä, henkilöstön kehittämispäällikköä, teknologiapäällikköä, kehityspäällikköä, teknistä päällikköä, asiakirjahallinnon päällikköä, hallintopalvelupäällikköä, työhyvinvointipäällikköä, taloussuunnittelupäällikköä, asiakkuuspäällikköä, digijohtajaa, hankintapäällikköä, laskentapäällikköä, maksuliikennepäällikköä, viestintäpäällikköä... Ai niin! Ja kaikkea johtaa.... kukas muukaan kuin hyvinvointialuejohtaja!
Nämä kaikki ovat oikeita virkoja, jotka löytyvät yhdeltä (ja varmaan useammaltakin) hyvinvointialueelta.
Totta on, että hyvinvointialueet ovat valtavia organisaatioita. Johtamiseen tuleekin panostaa, koska se on avainasemassa toiminnan kannalta. Jossain vaiheessa homma vain alkaa kääntyä itseään vastaan.
Vähän sama, kuin tietokoneen liiallinen suojaaminen.
Toiminnan varmistamisen kannalta tarvitaan palomuuri ja virussuoja, jotta homma ei mene ns. reisille heti, kun tulee ongelmia. Palomuuri hieman hidastaa ajoittain toimintaa, ja kertoo, jos olet tekemässä jotain väärin, mutta kokonaisuus toimii silti hyvin. Hyödyt ylittävät haitat.
Mutta sitten kun halutaan vielä parempaa suojausta, asennetaan tietokoneeseen vähintään 30 merkkiä pitkä salasana, joka vaihtuu joka toinen viikko.
Samoin jokaisen henkilön oma käyttäjätunnus vaihtuu joka toinen viikko, mutta ei samaan aikaan, salasanan kanssa, vaan vuoroviikoin.
Sitten sijoitetaan tietokone lukittuun huoneeseen.
Sitten vaihdetaan tietokone toiseen lukittuun huoneeseen, mutta ei kerrota kenellekään, mihin huoneeseen.
Seuraavaksi piilotetaan näppäimistö ja hiiri erilliseen kassakaappiin, jonka koodin saa vain vahvan tunnistautumisen kautta.
Ja jotta toiminta varmasti on turvallista, sijoitetaan huoneeseen tallentava videokamera, lämpökamera ja liiketunnistin palkataan huoneen ovelle vartija, joka ei osaa suomea.
Lopputulos? No tietokone on kyllä turvassa, mutta sen käytöstä ei tule enää mitään, koska kaikki on tehty toiminnan kannalta hankalaksi.
Tämä hiukan (mutta vain hiukan) yliampuva esimerkki kuvastaa sitä, millaista on toimia hyvinvointialueella yksikön esihenkilönä. Mitään kovin suurta valtaa toiminnasta päättämiseen ei ole, koska kaikki pitää hyväksyttää omalla esihenkilöllä. Eikä hänkään voi tehdä päätöstä, koska hänen esihenkilönsä täytyy myös siunata se, mutta vasta, kun hän on käsitellyt sitä johtoryhmän kokouksessa.
Joko nyt käsität, mikä sote-alan johtamisessa on pielessä?
